Jouluntoivotuksia!

Pienen tauon jalkeen taas kirjoittelen tanne tarinaa. Taalla paassa kaikki on ihan ok, eli kirjoitustauolle loytyy niinkin yksinkertainen syy kuin etten vain ole "kiireiltani" ehtinyt internetiin viime aikoina. Taallakin joulu jo kolkuttelee ovella, mutta ei kylla pahemmin silta tunnu. Kylla naa takalaisetkin kovasti yrittaa omia joulua tonttuineen ja pukkeineen itselleen, mutta ilman lunta, pimeytta ja kylmaa saata ei vaan oikein tunnu aidolta :/

Isoin jymyuutinen kerrottavaksi lienee viime viikolla tapahtunut muutto omaan asuntoon. Jep, eli kyllastyin joka paiva kuluttamaan vajaat kolme tuntia matkustamiseen duunin ja kodin valilla, joten oman asunnon hommaaminen tuntui vahintaankin jarkevalta vaihtoehdolta. Asustelen nyt aivan kaupungin keskustassa about 10 min kavelymatkan paassa mun duunista, kivenheiton paassa mun espanjan kielen kursseista ja parin korttelin paassa kuntosalista, jossa kayn hikostelemassa. Aika optimaalinen sijainti siis.

Kamppa on 3h + keittio (n. 70m2) ja se on taysin kalustettu ja varustettu. Jaan asunnon yhden Skotlantilaisen kundin kanssa, joten saan jaettua asuinkustannukset mukavasti kahtia. Onnistuttiin loytamaan kamppa suhteilla ja vielapa aika halpaan hintaan: n. 250e/kk, eli kahteen pekkaan 125e/kk. Ei pahemmin Helsingin keskustasta loyda tolla hinnalla edes koirankoppia :)

Parin paivan paasta, eli ensi torstaina ollaan lahdossa joulun viettoon Belizen paratiisisaarille. Pari Suomalaista kaveria nimittain tulee tapaamaan mua sinne jouluksi. Lahden reissuun saksalaisen kundin, Timin kanssa (jep, samainen kaveri, joka ryostettiin pariin otteeseen heti alkumetreilla :)) ja tarkoituksena on olla reissussa yhteensa vajaat kolme viikkoa. Menomatkalla kaydaan ensin parin paivan ajan tutustumassa El Salvadoriin ja taman jalkeen lennetaan 23.12 El Salvadorista kohti Belizea ja siella saarta nimelta Caye Caulker. Belizen saarilla olisi tarkoituksena viettaa reilun viikon verran sukellellen ja auringosta nauttien ja taman jalkeen suunnata vajaaksi viikoksi Guatemalaa ihmettelemaan. Guatemalassa on tarkoituksena kayda tutustumassa Tikalin Maya-raunioihin ja Guatemala-Cityyn ja taman jalkeen palata "kotiin", eli tanne Hondurasiin 6.1.2008.

(Ohessa kartta, josta naette suunnitellun reitin)

Seuraavan kerran kirjoittelen tanne blogiin varmaankin vasta ensi vuoden puolella, joten toivoittelen teille kaikille jo tassa vaiheessa hyvat joulut, hilpeat joulupyhat ja hulvattomat uudet vuodet!!

Sellainen ol' Honduras

Mita saadaan kun otetaan kolme kertaa suomea pienempi, vuoristoinen ja trooppisen ilmaston omaava maatilkku ja istutetaan sinne vajaan seitseman miljoonan ihmisen kansa, jonka ´raiskaamisen´ espanjalaiset kunniakkaasti aloittivat satoja vuosia sitten ja jonka hyvaksikayttamista pohjois-amerikkalaiset kapitalismin kakkulapioyhtiot United Fruit Company (nyk. Chiquita) ja Standar Fruit Company (nyk. Dole) mallikkaasti jatkoivat aina viime vuosikymmenille asti.
Heitetaan sekaan hurrikaaneja, kaatosateita ja maanvyorymia, aseita, jarjestaytynytta rikollisuutta seka tuhti ulkomaanvelka ja koristellaan taman jalkeen koko kasa kiiltavilla esitteilla paratiisisaarista, kauniista luonnosta ja iloisista ihmisista. Isketaan lopuksi kasaa ohjastamaan cowboy-hattua kayttava, kouluja kaymamaton populistipresidentti, joka tuntuu olevan kiinnostuneempi viiksiensa sarmasta kuin oman kansansa hyvinvoinnista.

Vastaus: Saadaan koyhyydesta, korruptiosta, propagandasta, sadanvapauden riistamisesta, lasten seksuaalisesta hyvaksikaytosta ja silmittomasta vakivallasta karsiva banaanivaltio nimelta Honduras. Saadaan noyra ja pelossa elava, vailla omaa identiteettia oleva kansa, joka pyrkii samaistamaan itseaan amerikkalaisten tyrkyttamiin arvoihin ja malleihin ja tata kautta loytamaan itselleen jotain syvyytta.



Casa Alianzan tilastojen mukaan vuodesta 1998 vuoteen 2007 Hondurasissa on tapettu noin 4000 alle 22-vuotiasta lasta. Jaettuna pienempiin osiin tama tarkoittaa noin 450 lasta vuodessa, eli keskimaarin 40 lasta kuukaudessa. Entista jarkyttavammaksi totuuden tekee se, etta naista reilusta 4000 tapauksesta ainoastaan 20-30 tapausta on selvitetty. Kaiken lisaksi monissa naista tapauksista uhrien kadet on sidottu nippusiteilla selan taakse ja kuolinsyyksi on todettu ampuminen AK-47 -aseella - aseella, joka muuten sattuu olemaan paikallisen poliisin kayttama tuliase.



Paivaakaan ei ole tanne tuloni jalkeen kulunut, etteiko paikallisissa lehdissa olisi ollut tarinoita murhista, jengisodista tai raaoista aseellisista ryostoista. Viela iljettavamaksi tilanteen tekee se, etta paikallinen media massailee ja rehvastelee nailla hirmuteoilla myydakseen omaa mediaansa kilpailijoitaan paremmin. Paivalehdet ja paikalliset kanavat suoltavat kuvia verilammikoissa makaavista ruumista tyyliin, joka meille eurooppalaisille tuntuu hyvinkin vastenmieliselta.



Monesti olen taalla viettamieni vajaan neljan kuukauden aikana miettinyt, etta mika naita ihmisia oikein vaivaa. Mista kumpuavat moiset julmuudet ja mika ajaa ihmiset moisiin veritekoihin. Oman rehellisen mielipiteeni mukaan vastaus tahan loytyy loytyy ensimmaisen kappaleen kirjoituksesta. Mita voi odottaa kansalta ja ihmisilta, jota on systemaattisesti hyvaksikaytetty useita satoja vuosia? ...juuri tata.

Valokuvakilpailun satoa

Otin pari viikkoa takaperin osaa Hondurasin antropologian- ja historianlaitoksen jarjestamaan valokuvauskilpailuun. Kilpailun aihe oli "Cultural Patrimony of the Honduran Nation" eli vapaasti suomennettuna "Hondurasin kulttuuriperinto". Arvasin ennakolta, etta parhaiten kilpailussa menestyvat kuvat, joissa esitellaan vanhoja rakennuksia, patsaita tms. historiallisia monumentteja. Tasta huolimatta paatin kuitenkin kokeilla onneani toisenlaisella lahestymistavalla - kaikki raadille lahettamani kuvat on nimittain otettu ihmisista tai tarkemmin sanottuna lapsista.

Erilaista lahestymistapaani pedatakseni sepustin kuvien oheen sujuvalla espanjankielella kuinka Hondurasin kulttuuriperinto on Hondurasilaisten lasten kasissa ja kuinka ainoastaan sallimalla heille oikeus leikkia ja olla lapsia tama kulttuuriperinto voi periytya tuleville sukupolville :) Sepustukseni nakojaan puri raatilaisiin, koska viidesta raadille lahettamastani kuvasta kaksi valittiin tammikuussa julkaistavaan teokseen, joka kasittelee Hondurasin historiaa ja kulttuuria.

Valokuvakilpailu oli mustavalkoisille kuville, joten jouduin kasittelemaan kuvat jalkikateen varillisista mustavalkoisiksi.
Ohessa julkaisuun valitut kuvat:

Hijo de el pescador, la playa en Choluteca , octubre 2007 (Kalastajan poika)

El baile ritual de la etnia Garífuna - 20 años aniversario de Casa
Alianza, septiembre 2007 (Garifuna-heimon perinteinen tanssi)

Palkinnoksi tasta *krohom* kunniakkaasta valinnasta sain laatikollisen Hondurasin historiaa ja kulttuuria kasittelevia kirjoja. Kiva, kiva, mutta logistisista rajoitteista* johtuen paatin lahjoittaa nama kirjat Casa Alianzalle lasten luettavaksi. (* lue: 10 kg kirjallisuutta selkarepussa = mahdottomuus:))