Retki La Ceibaan

Alkuviikosta taalla oli kansallinen mielenosoituspaiva, jonka johdosta kaytannossa koko Honduras hiljeni pariksi paivaksi. Paatimmekin parin muun vapaaehtoisen kanssa lahtea nauttimaan naista ylimaaraisista lomapaivista Hondurasin pohjoisrannikolle, La Ceiba nimiseen kaupunkiin.















Fiilikset ja odotukset olivat luonnollisestikin korkealla, koska kaikkihan haluavat kerran elamassaan paasta Karibian tarunhohtoisiin vesiin pulikoimaan. Todellisuus iski kuitenkin rankalla kadella pain kasvoja, kun astuimme ensimmaiselle rannalle. Voin vain mielessani kuvitella, etta naky oli varmaan kuin suoraan jostain huonosta elokuvasta: nelja vitivalkoista gringoa taysissa rantatamineissa keskella roskaista ja likaista rantaa, jossa paikalliset kalastajat heittelivat pyydyksiaan veteen :)

Roskista ja kalastajista huolimatta paatimme kuitenkin jaada hetkeksi aikaa rannalle katselemaan kalastajien touhuja ja punomaan seuraavaa suunnitelmaa. Juttutuokiomme keskeytyi kuitenkin varsin pian, kun kuulimme laheisesta pusikosta kaksi laukausta. Itse emme olelleet laukauksista moksiskaan, mutta vieressamme kalastellu kalastaja kiirehti heti kertomaan meille, etta meidan on parasta poistua rannalta oman turvallisuutemme tahden. Ei tarvinnut kahta kertaa kaskea…

Myohemmin loysimme kuitenkin pari aivan kelvolista rantaa reilut 10km paasta kaupungista. Paikalle piti tosin suhauttaa taksilla, mutta minkas teet kun vaihtoehdot ovat vahissa. Eivat namakaan mitaan unelmarantoja oleet, mutta kelvollisia auringonpalvontaan ja vedessa pulikointiin. Nakojaan unelmarannoista nautiakseen pitaa suunnata merelle, kohti Roatanin ja Utilan saaria. Sinne seuraavalla reissulla...

Ai niin, valelompakko tuli tarpeeseen. Paluumatkalla La Ceibasta Tegucigalpaan joku pitkakyntinen nimittain onki lompakon taskustani. Menetyksena ainoastaan vajaa 100 lempiraa (about 4e). Pitaa nakojaan taas lahtea lompakko-ostoksille :)

Likaiset ja haisevat eurooppalaiset?!?

En tieda mista koko tama lappa on saanut alkunsa, mutta olen siihen itsekin tormannyt taalla jo pariin otteeseen. Etela- ja keski-amerikkalaiset nimittain pitavat eurooppalaisia likaisina ja haisevina! Wtf!?

Ensimmaisen kerran kuulin aiheesta Suomessa aikaisempien vuosien vapaaehtoisilta, jotka kertoivat, etta taalla ollessaan heidan isantaperheensa olivat jatkuvasti patistelemassa heita suihkuun. Itse tormasin aiheeseen, kun keskustelin suomalaisista tavoista takalaisen “lainaveljeni” kanssa. Keskuskustelun edetessa han tokaisi minulle, etta poikkean kuulemma muista hanen tuntemistaan suomalaisista. Kun tiedustelin syyta tahan, han sanoi minulle “it´s because you take showers every day”. LOL!

Toisen vastaavanlaisen tarinan kuulin suomalaiselta tytolta, joka on myos vapaaehtoisena taalla Hondurasissa. Hanen isantaperheensa oli kuulemma pitkaan miettinyt, etta ottavatko eurooppalaista vapaaehtoista asumaan asuntoonsa, koska olivat kuulemma olleet huolissaan vapaaehtoisen hygieniasta.

Hmmm…. mitakohan morkoja taalla on aikaisemmin ollut vieraana :D

Kieli solmussa

Ensimmainen paiva espanjan kielen opiskelua takana taalla Hondurasissa. Kaiken kaikkiaan kurssi kestaa pari viikkoa ja siina ajassa pitaisi tosiaankin sisaistaa kielta sen verran, etta parjaan tulevassa projektissani. Talla hetkella kielitaito on siina jamassa, etta ymmarran puhuttavan kontekstin ja sanoja sileta taalta, mutta puhuminen onkin sitten jo asia erikseen. Jokapaivainen peruslappa kylla sujuu jo valttavasti, mutta kielivamma tulee kylla aika nopeasti vastaan kun joku kysyy jotain jokapaivaisesta poikkevaa.

Kirjat kateen ja panttaamaan...

Turvallisuudesta...

Jep, nakojaan paikallisten varoitukset turvallisuudesta eivat ole aivan tuulesta temmattuja. Toinen vapaaehtoinen, nuori saksalainen kundi Tim, ryostettiin nimittain tanaan paivalla. Onneksi mitaan pahempaa ei tapahtunut, ainoastaan rahat ja kannykka varastettiin.

Tim oli nousemassa bussista sijaisperheensa teini-ikaisen pojan kanssa, kun kaksi kolmenkympin tietamilla ollutta kundia oli tullut vilauttelemaan heille veista. Taman jalkeen toinen kundeista oli tarrannut kiinni Timin paitaan toisen keskittyessa uhrin taskujen tutkimiseen. Koko operaatio oli kuulemma ohi vajaassa minuutissa, jonka jalkeen pitkakyntiset poistuivat paikalta samaisella bussilla, josta Tim oli noussut ulos !! Rosmojen saaliina oli Timin kannykka ja 500 lempiraa (n. 20e). Meille pienia menetyksia, mutta paikallisille ihan hyva paivatienesti.

Huvittavan koko tapahtuneesta tekee se, etta koko tapahtuma sattui keskella kirkasta paivaa vilkkaasti liikennoidylla kadulla ja tuntia ennen meille jarjestettya turvallisuusluentoa. Juu-u, ei pahemmin nayta yleiso haittaavan pitkakyntisia !?!

Hmm… pistaa vaan miettimaan, etta jos tallaista tapahtuu keskella kaupunkia, niin mitakohan tapahtuu syrjaisemmilla kujilla:/ Parempi pysytella poissa pimeilta kujilta. Ja juu, huomenna kayn ostamassa itselleni valelompakon.

Saapuminen Tegucigalpaan

Tegucigalpa, Honduras – reilun miljoonan ihmisen kansoittama vilkas ja meluisa kaupunki keskella Hondurasin helteista vuoristoa. Jep, taalla tulen asustamaan ainakin seuraavat 10 kuukautta.

Vaikka paljon onkin tullut jo lenneltya, niin laskeutuminen Tegucigalpan lentokentalle oli varsinainen kokemus sinallaan. Koko kaupunki sijaitsee nimittain keskella kumpuilevaa vuoristoa, joten perinteinen suora laskeutuminen ei kay painsa. Laskeutuakseen koneen tulee ensi kaartaa vuorten valiin ja taman jalkeen pikku hiljaa pudottaa korkeuttaa kaupungin ylla ympyraa lennellen. Kaiken kukkuraksi lentokentta on rakennettu aivan asutuksen keskelle, joten homman pitaa osua nappiin kerta laakista. Pakko myontaa, etta laskeutuessa hetken aikaa jo luulin, etta kone napaa muutaman kerrostalon mennessaan :) Enpa kylla yhtaan ihmettele, miksi kentta on rankattu yhdeksi maailman vaarallisimmista.

Kammenia rankasti hikoiluttaneen laskeutumisen jalkeen paasin vihdoinkin tutustumaan itse kaupunkiin. Ennen reissua tuli lueskeltua kosolti perusfaktaa ja kertomuksia Hondurasista, mutta kuten aina, todellisuus poikkeaa rankasti painomusteella painetusta.

Ensisilmayksella kaupunki nayttaa ottaneen paljon mallia amerikkalaisilta. Silmiin osuu lukuisa maara pikaruokaloita, Starbuckseja ja Dunkin´ Donutseja, kaduilla vilisee amerikkalaisia autoja ja muutenkin atmosfaari tuntuu perin jenkkilaiselta. Jep, nakojaan jenkkien keski-amerikan maille lapirunnoma vapaakauppasopimus (CAFTA) on tehnyt taallakin tehtavansa.

Kirkkaiden mainosvalojen huumasta selttyaan huomaa kuitenkin varsin pian, etta yhteiskunnan peruspilarit horjuvat pahasti – keskella vilkkaasti liikennoityja katuja ammottaa isoja kuoppia, kauppojen ja pankkien edessa seisoo raskaasti aseistettuja vartijoita pumppuhaulikot ojossa ja kaduilla tallustelee jos jonkinlaista kerjalaista. Kaikista pienista epakohdista huolimatta kaupunki vaikuttaa kuitenkin huomattavasti kehittyneemmalta kuin mita osasin odottaa.

Vaikka takana onkin vasta 48 tuntia kokemusta Hondurasista, niin jo tahan mennessa olen pistanyt merkille seuraavia huomioita, joista osa on tosin tullut ohjeina paikallisilta ystavilta:

- Juo aina pullovetta, paikallinen juomavesi on juomakelvotonta

- Sahkon- ja vedenjakelu toimii paasaantoisesti (tormasin tahan huomioon jo ensimmaisena paivana)

- Kannykkaan puhuminen ulkona kaduilla ei suositeltavaa, koska elektroniikka houkuttaa paikalle pitkakyntisia

- Kiiltavat korut ja muut silmiin pistavat arvoesineet pidettava piilossa kaduilla liikuttaessa

- Ennen pankkiin astumista taskujen risalto tyhjennettava sailytyslokeroon, jonka jalkeen kuljettava metallinpaljastimen lapi – pankin turvaovi ei avaudu metallitaskuille

- Ohikulkeville ja vahankin paljastavia vaatteita kayttaville naisille vihelletaan tai huudetaan. Aina. Autoa ajettaessa käytetaan aanimerkkia huomion herattamiseen.

- Tavaroita, esineita tai suuntaa ei osoiteta sormella kuten koto-suomessa, vaan nyokyttamalla paata osoitettavaan suuntaan ja mutristamalla huulia saman aikaisesti.

- Poliisien voitelu on kiintea osa pakallista kulttuuria. Kuulemani mukaan lahjuksilla paikataan poliisien kehnoja tienisteja.

- Huoltoasemilla ei valttamatta ole polttoainetta (paikallisten kanssa autoa tankatessa vasta kolmannella kohdalle sattuneella asemalla oli bensiinia myytavaksi asti)

- Autoa ejetaan kannissa sen kummemmin edes ajattelematta asiaa. Kun tiedustelin pakallisilta sallittua promillerajaa, sain vastaukseksi vain olankohautuksia. Silloisen kuskin mukaan 10-15 olutta oli hanelle sallitun rajoissa. Ja tietysti, mahdollisista puhallutuksista selviaa kuulemma pienella lahjuksella. Just.