Vaikka paljon onkin tullut jo lenneltya, niin laskeutuminen Tegucigalpan lentokentalle oli varsinainen kokemus sinallaan. Koko kaupunki sijaitsee nimittain keskella kumpuilevaa vuoristoa, joten perinteinen suora laskeutuminen ei kay painsa. Laskeutuakseen koneen tulee ensi kaartaa vuorten valiin ja taman jalkeen pikku hiljaa pudottaa korkeuttaa kaupungin ylla ympyraa lennellen. Kaiken kukkuraksi lentokentta on rakennettu aivan asutuksen keskelle, joten homman pitaa osua nappiin kerta laakista. Pakko myontaa, etta laskeutuessa hetken aikaa jo luulin, etta kone napaa muutaman kerrostalon mennessaan :) Enpa kylla yhtaan ihmettele, miksi kentta on rankattu yhdeksi maailman vaarallisimmista.
Kammenia rankasti hikoiluttaneen laskeutumisen jalkeen paasin vihdoinkin tutustumaan itse kaupunkiin. Ennen reissua tuli lueskeltua kosolti perusfaktaa ja kertomuksia Hondurasista, mutta kuten aina, todellisuus poikkeaa rankasti painomusteella painetusta.
Ensisilmayksella kaupunki nayttaa ottaneen paljon mallia amerikkalaisilta. Silmiin osuu lukuisa maara pikaruokaloita, Starbuckseja ja Dunkin´ Donutseja, kaduilla vilisee amerikkalaisia autoja ja muutenkin atmosfaari tuntuu perin jenkkilaiselta. Jep, nakojaan jenkkien keski-amerikan maille lapirunnoma vapaakauppasopimus (CAFTA) on tehnyt taallakin tehtavansa.
Kirkkaiden mainosvalojen huumasta selttyaan huomaa kuitenkin varsin pian, etta yhteiskunnan peruspilarit horjuvat pahasti – keskella vilkkaasti liikennoityja katuja ammottaa isoja kuoppia, kauppojen ja pankkien edessa seisoo raskaasti aseistettuja vartijoita pumppuhaulikot ojossa ja kaduilla tallustelee jos jonkinlaista kerjalaista. Kaikista pienista epakohdista huolimatta kaupunki vaikuttaa kuitenkin huomattavasti kehittyneemmalta kuin mita osasin odottaa.
Vaikka takana onkin vasta 48 tuntia kokemusta Hondurasista, niin jo tahan mennessa olen pistanyt merkille seuraavia huomioita, joista osa on tosin tullut ohjeina paikallisilta ystavilta:
- Juo aina pullovetta, paikallinen juomavesi on juomakelvotonta
- Sahkon- ja vedenjakelu toimii paasaantoisesti (tormasin tahan huomioon jo ensimmaisena paivana)
- Kannykkaan puhuminen ulkona kaduilla ei suositeltavaa, koska elektroniikka houkuttaa paikalle pitkakyntisia
- Kiiltavat korut ja muut silmiin pistavat arvoesineet pidettava piilossa kaduilla liikuttaessa
- Ennen pankkiin astumista taskujen risalto tyhjennettava sailytyslokeroon, jonka jalkeen kuljettava metallinpaljastimen lapi – pankin turvaovi ei avaudu metallitaskuille
- Ohikulkeville ja vahankin paljastavia vaatteita kayttaville naisille vihelletaan tai huudetaan. Aina. Autoa ajettaessa käytetaan aanimerkkia huomion herattamiseen.
- Tavaroita, esineita tai suuntaa ei osoiteta sormella kuten koto-suomessa, vaan nyokyttamalla paata osoitettavaan suuntaan ja mutristamalla huulia saman aikaisesti.
- Poliisien voitelu on kiintea osa pakallista kulttuuria. Kuulemani mukaan lahjuksilla paikataan poliisien kehnoja tienisteja.
- Huoltoasemilla ei valttamatta ole polttoainetta (paikallisten kanssa autoa tankatessa vasta kolmannella kohdalle sattuneella asemalla oli bensiinia myytavaksi asti)
- Autoa ejetaan kannissa sen kummemmin edes ajattelematta asiaa. Kun tiedustelin pakallisilta sallittua promillerajaa, sain vastaukseksi vain olankohautuksia. Silloisen kuskin mukaan 10-15 olutta oli hanelle sallitun rajoissa. Ja tietysti, mahdollisista puhallutuksista selviaa kuulemma pienella lahjuksella. Just.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti