Viime maanantaina aloitin tosiaankin tyoskentelyn vapaaehtoisprojektissani, eli vahaosaisia lapsia ja nuoria avustavassa organisaatiossa, Casa Alianzassa. Varsinainen projekti jossa tyoskentelen on nimeltaan "Programa Recidencial", joka on eraanlainen turvakoti 8-20 vuotiaille katulapsille. Projektin piirissa asustaa talla hetkella noin 40-60 lasta, joista nuorimmat ovat hieman alta 10-vuotiaita ja vanhimmat parin kympin tietamissa. Osa on viettanyt projektin parissa jo vuosia ja osa vasta muutamia paivia.Turvakodissa on avoimet ovet, eli lapset voivat niin halutessaan koska tahansa tulla taloon tai vaihtoehtoisesti palata takaisin kadulle. Astuessaan sisaan ovista lapsen tulee kuitenkin sitoutua noudattamaan kaikkia talon saantoja, joista tarkeimmat ovat: ei sisaan paihtyneena ja toisten ihmisten kunnioittaminen.
Turvakoti tarjoaa lapsille paikan peseytya, syoda, leikkia, opiskella ja nukkua, eli kaytannossa antaa lapsille mahdollisuuden normaaliin elamaan. Lisaksi lapsille jarjestetaan paivittain erilaista ohjelmaa kuten tietovisoja, askartelua, urheilutunteja, ns. epamuodollista opetusta, seksuaali- ja huumevalistusta jne. jne. Projektin perustavana ideana onkin houkutella katulapsia projektin piiriin pois kaduilta ja tarjota lapsille turvallinen ja kiinnostava kasvuymparisto, joka paihittaa villin katuelaman houkutukset.
Vaikka kaikki talon asukit paalta pain vaikuttavatkin aivan tavallisilta onnellisilta ja iloisilta lapsilta, niin jo muutaman juttutuokion jalkeen kay selville karu totuus. Suurin osa lapsista on rikkinaisista perheista tai ilman isaa ja aitia. Lahes kaikki lapsista ovat ennen taloon saapumistaan asuneet kadulla, impanneet liimaa tai muita liuottimia, kayttaneet huumeita ja tehneet kaikenlaisia rotoksia, jotkut jopa vakavia henkirikoksia.
Ensimmaisena paivana tutustuin kolmeen 14-15 vuotiaaseen tyttoon, jotka ensisilmayksella vaikuttivat taysin normaaleilta nuorilta tytoilta. Kun tiedustelin, etta miksi he ovat Casa Alianzassa he kertoivat minulle olevansa prostituoituja ja etta heidat oli pari viikoa takaperin pelastettu paikallisesta bordellista!! Argh, voiko surkeampaa alkua nuorelle elamalle toivoa :/
Kaikista surullisista tarinoista ja kohtaloista huolimatta kaikki lapset nayttavat olevan onnellisia elostaan Casa Alianzassa. Tuntuu kuin kaikki olisivat yhta isoa perhetta. Toki 'pienta' nahistelua ja nokkapokkaa mahtuu valiin silloin talloin, mutta se kait kuuluu asiaan:)
Nain alkuun omat paivat projektissa kuluvat lahinna ihmetellessa ja lapsiin tutustuessa. Oman haasteensa tutustumiseen tuo kielimuuri, joka projektin myota kasvoi entista suuremmaksi. Kaikki lapset nimittain puhuvat erittain nopeasti, epaselvasti ja niin... arvata saattaa, etta kadulla kasvaneet lapset kaytavat hieman eri sanastoa kuin mita WSOY:n suomi-espanja-suomi -sanakirja tarjoaa :D Argh!
Eikohan tama tasta...
2 kommenttia:
Kyllä se päivä Casa Alianzassa taittaa olla kovin kovin erilainen kuin meillä Meteoriitissa..
Terveisiä ja jaksamisia sinne!
Moi! Loistavaa kuulla teikäläisestä! Toivottavasti hommat sujuu ja naisetkin olis mahdollisimman kauniita.
Muista kaks asiaa siellä etänä: pidä ittes miehenä ja hädän hetkellä ne selkänahan alle upotetut timantit ;)
t. Joni
Lähetä kommentti