tiistai 20. marraskuuta 2007

Sujuvaa joukkoliikennetta...

...tai sitten ei :/

Metroista tai raitiovaunuista taalla ei luonnollisestikaan edes uneksita, joten paikallinen juokkoliikenne tukeutuu moottoroitujen kumijalkojen varaan. Kumijalkoja taalla on neljaa eri tyyppia: bussit, ns. kimppataksit, tilaustaksit ja normaalit taxit.

Paikallisen kansan keskuudessa yleisin kulkuvaline on bussit, jotka liikennoivat muutamaa eri ympyrareittia kaupungin sisalla. Busseilla ei ole pysakkeja aikatauluista puhumattakaan, joten sen mukaisesti mennaan. Valilla saattaa tormata bussikuskiin, joka kaahaa kaikki mutkat suoriksi hampaat irvessa ja valilla taas mennaan tasaisen tappavaa etanavauhtia mitaan kiiretta pitamatta. Pahemmin ei siis omia aikataulujaan voi suunnitella bussiliikenteen varaan :)



Bussimatkat ovat alttiita rahankeraajille, kerjalaisille seka kaupustelijoille ja lisaksi riski tulla ryostetyksi on olennainen. Rauhallisempaa kyytia kaipaaville suositellaan muita kulkuvalineita, eli siis taxeja. Itse olen kayttanyt busseja tahan mennessa ilman mitaan ongelmia (kop, kop, kop), mutta illalla liikkuessani, parempiin vetimiin sonnustautuneena tahi arvoesineita kantaessani valitsen aina taxikyydin.



Kimppataksit, eli paikallisisttain collectivos, ovat takseja, jotka kulkevat periaatteella pysakilta A pysakille B. Collectivojen pysakkeja kutsutaan nimella punto ja niita on ripoteltu ympari kaupunkia systemaattisen epasystemaattisesti(?). Collectivojen reitit on ennalta maaritelty ja todennakoisesti niihin liittyy jonkinlainen loogisuus, josta en tosin viela tahan paivaan mennessa ole paassyt selville. (mitaan reittikarttaa ei ole olemassa).



Collectivot liikahtavat vasta kun koko kyyti on taynna, eli taksissa kokotetaan kunnes nelja ihmista istuu kyydissa. Collectivot kustantavat aina vakiosumman, 10 lempiraa / matka (noin. 40 centtia). Suurin osa takalaisista takseista on nahnyt parhaat paivansa joskus 80-luvun lopussa ja rehellisesti sanottuna ihmettelen miten jotkin niista ylipaansa viela liikkuvat :)

Tilaustaksti, paikallisittain Radiotaxi, on takalaisista kulkuvalineista luotettavin ja turvallisin, mutta myos kallein. Radiotaxit toimivat jota kuinkin samalla periaatteella kuin Suomessa, eli taksikeskukseen soitetaan ja tilataan taksi haluttuun kohteeseen. Kyydin hinta riippuu ajankohdasta ja matkan pituudesta. Tegucigalpan sisalla min/max hintahaitari on noin 50-100 lempiraa/matka (2-4€).



Naiden lisaksi kaupungilla liikkuu perustakseja, joita napataan lennosta milloin mistakin. Perustaksien hintataso on huomattavasti radiotaxeja halvempi, mutta samassa suhteessa hintatason kanssa laskee myos niiden turvallisuus. Bussit ja collectivot lopettavat liikennointinsa ennen kello yhdeksaa, joten taman jalkeen ainoa vaihtoehto liikkumiseen on kaksi edella mainittua vaihtoehtoa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Isänpäivätoivotuksia

Hyvaa isanpaivaa tosiaankin sinne kotoiseen pohjolaan.

Lueskelin viime viikolla netista Jokelan kouluammuskelusta ja ei voi muuta todeta kuin etta sairas on tama maailma. Aivan kasittamatonta miten tallaista paasee tapahtumaan. Toisaalta, tapahtuneen vakavuutta vahattelematta, vastaavanlaiset veriloylyt ja raakuudet ovat taalla paassa ja monessa muussa maailmankolkassa taytta arkipaivaa, eika niista sen pahemmin edes julkisuudessa kohista. Sen verran mielipuolinen tuo tempaus kuitenkin oli, etta taallakin paikallinen ykkosmedia julkaisi aiheesta aukeaman kokoisen jutun. Julkisuudenhimoinen psykopaatti onnistui nakojaan tehtavassaan.

Taalla elama jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Rahat piilotetaan edelleenkin joka aamu sukan varteen ja niin edelleen. Ainoa mullistava uutinen taalta paasta on taalla viime viikot vallinnut poikkeuksellisen kylma ja tuulinen ilma. Lampomittari on pysytellyt 16-19c tietamissa, joka takalaisittain on erittain harvinaista. Olen jopa itse joutunut turvautumaan kotimaiseen villapaitaan. Varmaan matalista lampotiloista johtuen onnistuin myos saamaan itselleni flunssan ja silmatulehduksen ja tama loppuviikko onkin mennyt niista toipuessa.

Espanjan kanssa taisteleminen on edennyt siihen pisteeseen, etta pystyn jo kaymaan pienia keskusteluita takalaisten kanssa. Joskus jopa ymmarran (tai luulen ymmartavani) mita ihmiset ymparillani puhuvat :D Edistyksesta huolimatta tunnen oloni edelleen erittain turhautuneeksi, koska en pysty ilmaisemaan itseani riittavasti. Tahtoo oppia lisaa ja nopeasti!! Vajetta paikatakseni otan ensi viikosta lahtien opetusta paikallisessa kielikoulussa.

Projektissa olen viime viikkoina tyoskennellyt yhdessa taiteiden opettajan kanssa. Olen rakennellut Casa Alianzan nuorille artisteille omaa webbisivua, jossa esitellaan naiden pikku taiteilijoiden aikaansaannoksia. Sivut eivat viela ole julkisessa verkossa, mutta ohessa muutama kuvakaappaus tekeleesta. Laitan sivujen osoitteen tanne blogiin heti kun saan sivut julkaistuksi.

Casa Alianza I

Casa AlianzaII

perjantai 2. marraskuuta 2007

Elamaa kuvina

Ohessa lyhykainen videopatka, jonka koostiin taalla ottamistani valokuvista. Videon taustalla soiva kappale, Color Esperanza (suom. toivon vari), omaa taalla saman ns. nuotiolaulustatuksen ja kunnioituksen kuin Suomessa Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa. Kappale sopi mielestani hyvin aiheeseen. Kaunis kappale, tykkaan kovasti.

(Pahoittelut videon huonosta laadusta. Oli pakko pakata pieneen kokoon, etta sain sen upattua tanne.)