torstai 7. helmikuuta 2008

Oma koti kullan kallis

Ennen kuin jatkan matkakertomuksiani Guatemalan reissusta, ohessa maistiaisiksi muutamia kuvia nykyisesta asuinsijastani taalla Tegucigalpassa.

Jaan kampan tosiaankin eraan Scotlantilaisen kundin Mathewin kanssa, joka myos tyskentelee vapaaehtoisjarjestossa taalla Hondurasissa. Kahteen pekkaan asuessamme saamme hyvin jaettua kaikki asuinkustannukset kahtia.

Kotikatu & kotitalo (tuo keltainen rakennelma)

Porraskaytava kotiovelle

Kampa on noin 60-70 m2 kokoinen (3h + keittio + 2 kylpyhuonetta/wc:ta + kattoterassi) ja sijaitsee ihanteellisesti aivan Tegucigalpan keskustassa, 10 min kavelymatkan paassa tyopaikastani ja kivenheiton paassa espanjan kielen kursseistani ja kuntosalista.

Tervetuloa! :)

Jotain negatiivisia puolia kampan sijaninnista mainitakseni... aivan kampan vieressa virtaa joki, joka Suomen olosuhteissa saisi omistajat hyppimaan kuperkeikkaa onnesta ja nostaisi kampan hinnan pilviin. Valitettavasti taalla on toisin, eli takalainen joki tarkoittaa lahinna saastunutta ja taynna roskia olevaa, haisevaa jatepuroa :/ Toisin sanoen, mielellani asuisin hieman etaammalla tasta bakteeripurosta :)

Olohuone & 72" plasmatelevisio

Mathew & Skotlantilainen aamupala :)

Keittio & apukeittio

Toinen kampan kylpuhuoneista

Turvallisuuden kannalta kampan sijainti ei myoskaan ole sielta parhaimmasta paasta, eli pahemmin ei ilta kahdeksan jalkeen voi yksin lahtea kaduille tallustelemaan. Saimme tasta hyvan opetuksen heti parin viikon asumisen jalkeen, kun kamppiksen paikallinen ystava ryostettiin aseella uhaten aivan kotiovemme tuntumassa :/

Toinen kampan makuuhuoneista

Jyrkkaakin jyrkemmat portaat kattoterassille

Nakyma katolta

Nakyma katolta keskustaan pain. huom. kuvassa myos tama ihanaisen raikas vuoristopuro

2 kommenttia:

Mirkku kirjoitti...

Lisää kertomuksia odotellaan ....

Saara kirjoitti...

Heippa Santtu!

Sun blogi pöllähti esiin kun surffailin netissä, ja uppouduin lukemaan sen kerralla läpi. Hauskaa tekstiä, ihan sama meininki täällä Tegusissa on edelleen!

Oon muuten täällä jo muutaman kerran tavannut ihmisiä, jotka ovat kertoneet tavanneensa ennen mua vain yhden suomalaisen - Santun. Mut sähän tiedät, tää maa on yks ihme pikkukylä. Un maldito pañuelo, como se dice... :)

Mut kiitos päivän piristyksestä! Jos oot Suomessa ens syksynä kun tuun takas täältä, tarjoon sulle kahvit.