Fiilikset ja odotukset olivat luonnollisestikin korkealla, koska kaikkihan haluavat kerran elamassaan paasta Karibian tarunhohtoisiin vesiin pulikoimaan. Todellisuus iski kuitenkin rankalla kadella pain kasvoja, kun astuimme ensimmaiselle rannalle. Voin vain mielessani kuvitella, etta naky oli varmaan kuin suoraan jostain huonosta elokuvasta: nelja vitivalkoista gringoa taysissa rantatamineissa keskella roskaista ja likaista rantaa, jossa paikalliset kalastajat heittelivat pyydyksiaan veteen :)
Roskista ja kalastajista huolimatta paatimme kuitenkin jaada hetkeksi aikaa rannalle katselemaan kalastajien touhuja ja punomaan seuraavaa suunnitelmaa. Juttutuokiomme keskeytyi kuitenkin varsin pian, kun kuulimme laheisesta pusikosta kaksi laukausta. Itse emme olelleet laukauksista moksiskaan, mutta vieressamme kalastellu kalastaja kiirehti heti kertomaan meille, etta meidan on parasta poistua rannalta oman turvallisuutemme tahden. Ei tarvinnut kahta kertaa kaskea…
Myohemmin loysimme kuitenkin pari aivan kelvolista rantaa reilut 10km paasta kaupungista. Paikalle piti tosin suhauttaa taksilla, mutta minkas teet kun vaihtoehdot ovat vahissa. Eivat namakaan mitaan unelmarantoja oleet, mutta kelvollisia auringonpalvontaan ja vedessa pulikointiin. Nakojaan unelmarannoista nautiakseen pitaa suunnata merelle, kohti Roatanin ja Utilan saaria. Sinne seuraavalla reissulla...
Ai niin, valelompakko tuli tarpeeseen. Paluumatkalla La Ceibasta Tegucigalpaan joku pitkakyntinen nimittain onki lompakon taskustani. Menetyksena ainoastaan vajaa 100 lempiraa (about 4e). Pitaa nakojaan taas lahtea lompakko-ostoksille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti